Tämä blogi on ollut voimassa noin vuoden - ensi kuussa, tammikuussa 2012 tämä siirtyy historiaan -

Työllistetty koomikko aloittaa uuden elämän, toivottavasti.

Miksikö? yksi käsikirjoitus on silloin jo uunissa, pidemmällä prosessissa, jos hyvin käy.

Mies piti tänään vapaapäivän. Erikoista, hänen työpaikaltaan soitettiin vain kerran. Onneksi en ollut kuulemassa sitä käyttöjärjestelmän kaatumista sillä  tapasin aivan fantastisen nuoren tutkijakollegan lounaalla Arabianrannassa. Sinne minäkin muutan, ensi kuun alusta ja aion vihdoinkin hyödyntää saamaani tutkijanhuonetta, ihan satasella. Palattuani kotiin sekä mies että kohta 17v nuorempi poikani levitoivat molemmat omien tietokoneittensa kanssa, ihan omissa maailmoissaan, vain kohta 17v lukiolaisen suunnaton viha koko maailmaa kohtaan väreili ilmassa. Pakkasesta sisään tullessa huoneilma oli myös tiheänä testosteronista. Huh! Ja kysytte vielä miksi en saa kirjoitettua kotona. Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä yli 25 vuotta ja useimmiten nykyisin toivoisin olevani tietokone, jotta saisin edes jotakin huomiota. No sainhan minä tänään huomiota, mitä minä valitan!  Tiedustelin kotiin tultuani mieheltä että onko kohta 17v poika lukenut läksyjään. Mies kääntyi yllättyneenä ja kysäisi että olenko harkinnut koomikon uraa?

Olenko siis tutkija vaiko työtön koomikko? Aloitin väitöskirjan tekemisen syksyllä 1998, joo, luitte aivan oikein, ei ole kirjoitusvirhe. Tosin silloin ajattelin tehdä 3D-liiketoimintasimulaattorin, ihan vain yksikseni, tuosta lonkalta, työn ohessa. Saa nauraa! ihan vapaasti! yksi piste koomikolle! Onneksi pääsin heti muutamien aloituskurssien jälkeen  kokeilemaan täysillä yrittäjän siipiäni, jotka muuten poltin, vaikken päässyt lähellekään onnistumisen aurinkoa. Anteeksi kaikki, jotka uskoivat mobiilipaikantamiseen ja sisältöliiketoimintaan minun ohjaamanani noin 5 vuotta ennenkuin se oli edes lainsäädännöllisesti mahdollista Suomessa. 2 pistettä koomikolle!  Useita  ICT-alan ESR- ja EU-projekteja, yksi kauppatieteiden maisterin tutkinto ja  opettajan pedagoginen pätevyyspaperi  sekä muun muassa lukuisia seikkailuja ammattikorkeakoulujen ihmemaassa myöhemmin,  2005, Oulun yliopiston Cream-projekti sai minut ajattelemaan uudestaan että tästä tulee minulle uusi ura.3 pistettä koomikolle!

Eräs FB-tuttuni, jonka tapasin ICT-aikoinani muistaakseni Etelä-Amerikassa ensimmäisen kerran, ihmetteli tässä taannoin että saakohan hän mahdollisesti EU-maataloustukea kun on horoskoopissa sekä härkä että sika. Minulla on samat horoskooppimerkit. Olen tehnyt niin monta erilaista rahoitus- ja opintotukihakemusta parin viime vuoden aikana että uskon että on todennäköisempää saada sitä maataloustukea edellämainittujen kooppien perusteella kuin yli 50v uraa  tutkijaksi vaihtavana ja naisena Suomessa. Ihan sama juttu kuin aikoinaan teknologiatutkimuksissa, elämä loppuu kun olet täyttänyt 35 vuotta ja jos olet nainen, se ei ole koskaan alkanutkaan. 4s piste koomikolle, tutkija meritoituu vain julkaisemalla tutkimuksia ja se on työ on aloitettava nuorena, suoraan lukiosta! Minä muuten kävin Savonlinnan taidelukion, siitä saa muuten erityisesti extrameriittiä liiketoimintatutkimushakemuksissa. Pluspiste koomikolle!

Minä käyn nykyisin vähintään 5 kertaa viikossa vesikävelemässä ja lenkillä ja olen paljon paremmassa kunnossa kuin yli kymmenen vuotta sitten. Tarvitaan vain säännöllisesti gluteenitonta ruokaa niin tämä lyyti kirjoittaa ja paljon. Tähän tilanteeseen päädyin uskomalla että Adultasta on vakituiseksi työnantajaksi. Saa nauraa, ihan vappaasti, 5s piste koomikolle! Kuinka sinisilmäinen sitä voi olla, aikuinen ihminen? No, olen selvinnyt tässä elämässä jopa parista työpaikkakiusaamisesta hengissä, ajattelin että selviän minä tästäkin, työidentiteetin menetyksestä. Aloitan kolmannen elämän, tutkijanana ja teen tämän väitöskirjan valmiiksi, nyt realistisesta aiheesta ja vaihdan alaa. Eipä se käynytkään niin. Tutkijan tulee osata tieteellinen kirjoittaminen ja jonkun tietyn, tiukasti määritellyn tieteenalan oma diskurssi/keskustelu. On todella haitaksi osata toteuttaa käytännössä samat asiat joista kirjoittaa. Kaikista poikkitieteellisistä ja lennokkaista kirjoituksista saa yhtä varmasti turpaansa kuin työelämässä liiasta innokkuudesta ja tarmokkuudesta.

Kluuvin työnvälitystoimistossa olen työtön työnhakija jolla on oikeus opiskella. Kun kaivauduin toppavaatteistani nuoren työvälittäjämiehen eteen maanantaiaamuna sain kuulla että voisin hakea softakouluttajan töitä. Selitin että olen kyllä yli kymmenen vuotta tehnyt informaatioteknologian koulutuksia eri toimialoille, mutta koulutuksen suunnittelu, koordinointi ja toteutus on ihan eri juttu kuin jonkun tietyn softan opettaminen kunnolla. Softakouluttajan pitää osata joku tietty ohjelma, esimerkiksi Photoshop kaikkine päivityksineen todella hyvin, jotta voi opettaa sen käyttöä toisille, yritin kertoa. Auttamishaluinen työnvälittäjä jatkoi tietojeni selaamista ja ilahtui nähdessään Aalto yliopiston taideteollisen korkeakoulun viimeisten opintojeni perässä. Hei, sinähän olet taiteilija. WRONG AGAIN! ajattelin kyllä mielessäni haikeasti että silloin kun 16v lähdin maailmalle  en epäillyt hetkeäkän etteikö minusta tulisi vielä suuri taiteilija tähän maailmaan. Silloin olisi pitänyt jo antaa koomikkopisteitä! Tätä en sanonut ääneen. Nuori työnvälittäjämies ei osannut lukea myrskynmerkkejä kasvoiltani. Sanoin niin vakavalla äänellä kuin pystyin että olen viimeiset kymmenen vuotta opettanut kyllä niin taiteilijoita, luovien alojen erilaisia ammattilaisia kuin autonasentajiakin, yrittäjyyteen ja johtamistaitoon mutta taiteilija minä en ole. Työnvälittäjä onneksi jatkoi että tämä "taiteilijasta yrittäjäksi"-kurssi on jo alkanut. Vastasin varmuuden vuoksi että yrittäjäksi en nyt lähde, vaan pidän yritykseni edelleen hyllyllä ja etsin töitä muotoilun kansainvälistämistehtävissä väitöskirjan valmistuttua. Siinä vaiheessa nenäni oli alkanut jo vuotaa ja kirvelevät muistot yli neljästä sadasta työhakemuksesta tulvivat mieleeni. Kun yli 50v ylikoulutettu nainen hakee töitä, siitä saa varmasti turpaansa niin että tukka lähtee. Tai niin kuin minun tapauksessani, vaihdan väriä vuoden välein, nyt on vuorossa taas vaalea supersuorittaja! Vähintään 10 pistettä ja papukaijanmerkki koomikolle!

Maanantaina allekirjoitin siis lomakkeen, jossa sitouduin keksimään mitä minä teen isona kesäkuun 23 päivään mennessä. Selailin katse harhaillen laajaa muistitikkukokoelmaani, akateemisen englannin kirjoittamisopasta ja noin neljän kirjaston lainassa olevia erilaisia perusteoksia design managementista kansainväliseen kauppaan. Olen jo 26 päivä tammikuuta päättänyt aloittaa alusta, tämän tieteellisen kirjoittamisen ja opiskelen nyt sitä päivittäin työhuoneen avautumiseen saakka. Minä opin tämän vielä ja tästä tulee minulle tulevaisuudessa leipääkin, sitä gluteenitonta, jos en aloita karppaamista. Mutta karppaaminen on ihan toisen jutun aihe ja tästä tutkijaskarppaamisesta tulee 21 pistettä tutkijalle! Olen ekonomisti ja futuristi ja yhdistän kaksi uutta tieteenalaa: kansainvälisen design business johtamisen ja tulevaisuusskenaariot yhdeksi väitöskirjaksi, vielä tänä vuonna.